Ymmärrän olevani niin hölmö, pieni ja piskuinen. Ajattelen niin kapealta kantilta, vaikka luulen silmieni kantavan laajalle.
Sanani ovat epävarmuuden värittämät. Niin ne ovat usein. Saakelin näköalattomuus.
 |
| © Jerzy Durczak (CC BY-NC-ND 2.0) |
torstai 12. marraskuuta 2015
Katse ei kanna kauas horisonttiin
Meri on tosi sinistä. Katson tätä rujon kuivaa saarta ja näen kaikkea todella kaunista. Vaikka peiliin en ole jaksanut juuri katsoa kuvainnollisesti sinne katsoin. Enimmäkseen olen tuijottanut merta.
Ymmärrän olevani niin hölmö, pieni ja piskuinen. Ajattelen niin kapealta kantilta, vaikka luulen silmieni kantavan laajalle.
Sanani ovat epävarmuuden värittämät. Niin ne ovat usein. Saakelin näköalattomuus.
Ymmärrän olevani niin hölmö, pieni ja piskuinen. Ajattelen niin kapealta kantilta, vaikka luulen silmieni kantavan laajalle.
Sanani ovat epävarmuuden värittämät. Niin ne ovat usein. Saakelin näköalattomuus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti