Viidestä yhdeksään ikävuoteen tajusin, että maailma on vaikea paikka.
Yhdeksästä kahteentoista ikävuoteen olin jo hädissäni.
Kahteentoista ikävuoteen asti tein kuten pyydettiin.
Kahdestatoista kahteenkymmeneen ikävuoteen pidin silmäni kiinni ja taistelin näkymättömiä tuulimyllyjä vastaan.
Selvitin tapaa, jolla haluan elää. Selvitin, haluanko elää.
Kaksikymmentävuotiaana taistelin oikeita tuulimyllyjä vastaan. Päihitin ne. Rikoin ne säpäleiksi. Käytin palaset itseni rakentamiseen.
Nyt juoksen. Minulla on neljä puista siipeä. Muunnan tuulen energiaa sopivaksi omaan käyttöön. Myrskyn aikaan menen sekaisin.
 |
| © tagez (CC BY-NC 2.0) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti